Kauanko menee, ennen kuin ajatukset ei enää karkaa koulumaailmaan? Ettei murehdi omien oppilaiden ensi vuotta ja uutta opettajaa? Jotkut sanoi, että juhannuksena vasta nollaa. Saapas nähdä.

Tuli nimittäin lenkillä yhtäkkiä mieleen, että pitääpä laittaa sähköpostia tämän vuotisten oppilaideni uudelle opettajalle, kun unohtui "siirtopalaverissa" kertoa parin oppilaan taustat.

Ylipäätään mietittiin tätä "siirtopalaveria" pitäessämme, kuinka turhauttavaa opettajan kannalta on, kun juuri on oppinut tuntemaan oppilaat ja sitten niitä ei enää saa opettaa. Kaikki hiljainen tieto ei siirry, vaikka sitä kuinka yrittäisi siirtää.

Tai kuinka turhauttavaa se on juuri sen oppilaan kannalta, joka ahdistuu muutoksista ja kaipaisi vain turvallista ja tuttua aikuissuhdetta. Tai siitä oppilaasta, joka varhaislapsuuden hylkäämiskokemusten vuoksi pelkää, että hänet jätetään yksin. Kamala olo tulee, kun tällaisista lapsista joutuu luopumaan.

Toki joillekin oppilaille on varmasti hyväksi, että he pääsevät aloittamaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä uuden opettajan kanssa. Kaikkien kemiat eivät kuitenkaan kohtaa ja toinen tykkää enemmän toisesta opettajasta tai hänen tyylistään.

En laittanut sitä sähköpostia vielä. Kun en ole varma, onko kollegani jo nollannut ajatukset :)