Opetusaiheisia blogeja on hyvin vähän ja vielä vähemmän niistä on elämänmakuisia tai samaistumiskohteita.

Blogeja on vähän todennäköisesti siksi, että virkamiehinä meitä sitoo vaitiolovelvollisuus ja jos minulla lapsia olisi, en missään nimessä hyväksyisi, että lapseni asioita huudeltaisiin netissä kaikkien luettavana.

Opetusaiheisten blogien sisältöön tuo vaitiolovelvollisuus vaikuttaa eniten: ei voi kertoa taustoja, ei voi kertoa yksityiskohtaisesti asioista. En ihmettele, ettei kovin monin tähän lähde. En tiedä vielä kannattaako minunkaan. Mutta kokeillaan.

Tämän blogin onkin enemmän tarkoitus pohtia omaa opettajuutta ja koulumaailmaa yleensä. Teen kaikkeni, ettei kirjoituksista tunnistaisi koulua, aluetta, oppilaita tai kollegoita. Valitettavaa toki on, että jos joku työkaverini tänne eksyy lukemaan, ja tunnistaa minut.

Kommentoikakaa ihmeessä! Mikä vihastuttaa? Mikä ihastuttaa?

Ja tietysti tärkein: tervetuloa lukemaan!